Siuntiolainen metsämaasto on vaihteleva ja jakaantuu muutamaan hieman toisistaan eroavaan alueeseen. Koillisosassa päästään nauttimaan hyvästä maastopohjasta ja vauhdikkaasta etenemisestä. Kilpailukeskuksen lähistöllä on peitteisempää maastoa, jossa näkyvyys ja kulkukelpoisuus on vaihtelevaa. Kilpailumaaston eteläosassa kohoaa 92 metriin merenpinnasta upea Luntobergetin kukkula, jonka pidempien ratojen suunnistajat pääsevät kokemaan. Etämaali sijaitsee myös Luntobergetillä.
Kartalla ei ole juurikaan polkuja, mutta eläinten tekemät polut auttavat ainakin etenemisessä monin paikoin. Myös joitain metsäkoneiden ajouria voi löytyä. Kivikuvaus vaihtelee; välillä kartalla on melko pieniäkin, selvästi erottuvia kiviä, kun taas toisaalla maastossa voi kiviä olla vaikea erottaa kalliomuodostelmista. Kartalla kuviorajat on kuvattu perinteisen mustan pisteviivan sijaan katkoviivalla.
Kilpailukeskuksen sijainti aiheutti hieman kompromisseja ratasuunnitteluun. Tästä johtuen pidemmillä radoilla on etämaali, joka mahdollistaa täysipainoisen suunnistuksen alusta loppuun. Etämaaliin päättyvillä radoilla on myös parinsadan metrin pakollinen viitoitus Luntolaakson läpi ennen Luntobergetille nousua. Viitoitus alkaa rastilta. Radat ovat korkeuserojen vuoksi fyysisesti haastavia vaikka kulkukelpoisuus onkin pääosin hyvää.
Nuorimpien (13-14v) radoilla ei ole juurikaan karttaan kuvattuja polkuja helpottamassa suunnistustehtäviä, mutta olen pyrkinyt sijoittamaan rastit selkeiden pysäyttävien kohteiden läheisyyteen. Rastiväleillä on ohjaavia elementtejä, kuten kuviorajoja ja selkeitä mäkimuotoja.
Terveisin ratamestari,
Ville Glad
Näkymiä Luntobergetiltä